maanantai 26. marraskuuta 2012

Jouluista väkeä Läntisellä pitkäkadulla

Päivät ne vain lyhenevät, ja joulukuukin on alkanut pilkottaa kalenterin kulmasta. Bongasimme joulun odottajia kotikulmiltamme, Läntiseltä pitkäkadulta!


Lucia-neito etsiskeli kynttiläänsä tulta sunnuntai-illan pimetessä.


Harmitteli lumettomuutta; tarvitsee tuplamäärän kynttilöitä kruunuunsa.

"Täytyy tätä menoa vaihtaa kirkasvalolamppuun!" hän uumoili.

***

Putiikkimme viereisen rapun summeria soitteli Länsisuomen tietäjä.

 "Varpajaisiin olen matkalla, mutten muista asunnon numeroa!"


 
Jäimme seuraksi odottelemaan josko oikea numero muistuisi mieleen. Tietäjä pääsi lopulta pizzalähetin kanssa samalla ovenaukaisulla sisään soittelemaan ovikelloja.
 ***

Ja kuka meitä vastaan seuraavaksi pyöräilikään: itse Joulupukki!

"Nykyään kaikki on mennyt niiiiiiiiin monimutkaiseksi!" Pukki puuskahti.

"Ensin Animalia vei porot. Petterin osa-aikainen työsopimus ei muka ole oikeudenmukainen. Eivätkö ne ymmärrä että lama tuntuu myös Korvatunturilla? Emme voi pitää poroja palkkalistoilla koko vuotta, kun vain aattona on töitä."

"Sitten käytiin pitkälliset neuvottelut lentoliikenteen edustajien kanssa, mutta kerosiinin hinnan nousun, sekä Muorin vihreiden arvojen takia siitäkin vaihtoehdosta luovuttiin."

"Nyt minä sitten olen alkanyt pyöräillä. Kesällä Amsterdamissa näimme sellaisia pyörien perässä vedettäviä kuljetuskärryjä, ja niissä lienee lahjojen kuljetuksen tulevaisuus. Tai ainakin väliaikainen ratkaisu..."

"Noh, ei itkeä saa, ei meluta saa. Pitää vain sopeutua muutoksiin parhaansa mukaan."


"Ei ole olemassa esteitä, on vain haasteita."

"Hyvää joulua vaan kaikille. Ja muistakaa käyttää heijastimia ja laittakaa pyöriinne lamput myös!"

***

Heilutimme hyvästit Pukille, ja palasimme putiikille. Takahuoneesta kuului ompelukoneen surinaa.
Ompelupöydän ääressä istui Sally!


Hän kertoi tulleensa avonaisesta ovesta sisälle, ja huomanneensa ompelukoneen. Päätti sitten surauttaa ratkenneen käsisaumansa kuntoon.


Pahoitteli kovasti ettei lupaa ehtinyt kysyä. Ei se meitä haitannut.


***

Sallyn lähdettyä seuraava yllätys odotti lattialla matkalaukkukasan alla: Annu!


"Suunnittelen ja aikataulutan tässä kaikki joulunviettopaikat - niin omat kuin siipankin sukulaisten."


"Tarvitsisin joululahjaksi ylimääräisen vuorokauden tai teleportin, että ehtisin kyläillä kaikissa paikoissa!"


"Onhan se toisaalta myös ihanaa, että on niin paljon läheisiä kenen luona käydä. Vaikka voisin kyllä lahjoittaa pari omaani joillekin joilla ei ole yhtään!"

***

Vielä ovia lukitessa takahuoneesta kuului kirjoituskoneen nakutusta...



Ioannahan siellä hiki hatussa ja teippiä tukassa kirjoitti joulukortteja.

"Tässä sähköisen median tulvassa on ihanaa saada joltain käsin kirjoitettu kortti. Vaikka siinä lukisikin vain kaksi sanaa: Hyvää joulua!"


***

Vielä ovia sulkiessamme Annu väitti kiven kovaan nähneensä vielä yhden jouluisen hahmon putiikillamme...me emme meinanneet millään uskoa Annun sanoja, mutta kun näimme kuvat:


 ...tiesimme mr. Hankeyn olleen paikalla!


Hyvää joulun odotusta teille kuomat!


PS Kaikki vaatteet ja asusteet saatavilla Retrobotista!
Aukioloaikamme loppuvuodeksi:
ma suljettu
ti-pe 12–19
la 12–18
su 12–16

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Fanfaareja ja rumpujen pärinää...


...lahjomaton Onnetar on arponut sovituskoppikilpailun voittajan:

Onneksi olkoon Piia!

Järjestimme uuden sovituskoppimme kunniaksi kilpailun, jossa osanottajat saivat kuvauttaa itsensä uusissa asuissaan uudessa kopissamme. Onnekas voittaja saa 50 euron lahjakortin Retrobotiin.

Kiitos kaikille osallistujille!