Ioanna ehti avata oman vaatekomeronsa ovia täällä ja esitellä kolme aarrettaan sieltä.
Nyt on toisen putiikittaren, Annun, vuoro! Olkaa hyvät!
"Ystäväni Erja vei minut ja Ioannan Kokoomus-frouvien järjestämälle kirpputorille jokin vuosi sitten. Hienot harmaatukkaiset leidit esittelivät myytäviä vaatteita, astioita, laukkuja ja koruja.
Tämä koru roikkui yhdessä naulassa seinällä. Se näytti Titanicin hylystä löytyneeltä aarteelta, jonka omistaja oli vajonnut mereen ikuisiksi ajoiksi. Todellisuudessa omistaja oli erittäin viriili ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa, sillä hän pörhelsi paikalle suuren lilahtavan pehkonsa kanssa Chanelilta tuoksuen.
Hän kertoi, että se oli jostakin ulkomailta. "En voi muistaa mistä!" hän huitaisi dramaattisesti ilmaan. Minulle se on kaihoisa, naisellinen koru, jonka saatan yhdistää hyvinkin rouheisiin vaatteisiin vain ollakseni tarpeeksi reteä kuitenkin."
***
"Mekko kuin essu! Mutta silti mekkomaisen peittävä!
Löysin tämän muistaakseni Manhattanin itsepalvelukirppikseltä. Sen musta pohja, jäykkä puuvillakangas ja röyhelöhihat vetosivat johonkin sielussani välittömästi. Ja se sopiikin aivan prikulleen.
En ole käyttänyt tätä usein. Bossaliinan pikkujouluissa kuljin se päälläni, talviseen aikaan se sopii erityisesti."
***
"Ystävämme Arja piti omaa vintage-putiikkiaan jonkin aikaa ja siellä tuli käytyä hyvin usein.
Tätä laukkua kävin hiplailemassa muutamaan otteeseen. Kerran joku toinen oli ehtinyt varatakin sen itselleen. Silloin sanoin Arjalle, että jos sitä ei tullakaan hakemaan, minä ostan sen pois. Ja niinhän siinä kävi, että minä sen siis sain.
Paksu nahka on pehmeää ja elämää nähnyttä, mutta silti hyvässä kunnossa. Lempeä väri, tarpeeksi suuri malli ja pitkä hihna tekevät siitä huolettoman ja armottoman rakkaan."
-Annu
-Annu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti